DESTINY’S CHILD: Destiny Fulfilled

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Yli 40 miljoonaa myytyä levyä, sooloalbumit mukaan lukien 50 miljoonaa. Epälukuinen määrä Grammy-pokaaleja ja platinaplattoja. Elokuvarooleja, limpparimainoksia, konsertteja Nelson Mandelan kunniaksi. Mutta ei missään nimessä ilmaiseksi.

Arvio

DESTINY'S CHILD
Destiny Fulfilled
Columbia

Yli 40 miljoonaa myytyä levyä, sooloalbumit mukaan lukien 50 miljoonaa. Epälukuinen määrä Grammy-pokaaleja ja platinaplattoja. Elokuvarooleja, limpparimainoksia, konsertteja Nelson Mandelan kunniaksi. Mutta ei missään nimessä ilmaiseksi. Ensin tarvitaan mieletön määrä työtä, sopivasti lahjakkuutta ja kaiken takana oleva jääräpäinen manageri-isä, joka on päättänyt, että meidän Beyoncésta ja sen kavereista muokataan supertähtiä. Tarpeen vaatiessa kaverit vaihdetaan sopivampiin. Tarina on tuttu. Toivottavasti sen päähenkilöt selviävät vähemmin vaurioin kuin Jacksonin sisaruskatras.

Levy-yhtiön tiedotteen mukaan Destiny Fulfilled on aikaisempia henkilökohtaisempi albumi, nimenomaan kohtalokkaan kolmikon itsensä tekemä ja suoraan sielustaan riipaisema, vaikka levyn kätilöinä onkin häärinyt palloilujoukkueellinen ”alan kuumimpia tuottajia”. Kysymys on nuorten naisten syvimmistä tunteista, myrskyisästä matkasta poikki rakkauden ja menetyksen karikkoisen meren, kohti kypsymisen autereista rantaa.

Eikö olisi fiksumpaa myöntää, että kyseessä on suunnattoman tarkkaan suunniteltu ja hiottu miljoonamyyntiin tähtäävä tuote, vaikka se jossain määrin peilaakin inhimillisiä tunteita? Onhan teollisin menetelmin tuotettu kovaakin kulutusta kestävää musiikkia, joka antaa aitoa iloa useille sukupolville. Taiteessa on kysymys yhtä lailla vastaanottajan päänupissa sikiävästä illuusiosta kuin itse teoksesta.

Mainitun mielikuvan syntymistä toki edistäisi, jos musiikki ei kuulostaisi aivan niin teollisesti muotoillulta kuin seksikkääksi tanssihitiksi räätälöity Lose My Breath tai naisellisen viettelyn taustaksi tarkoitettu Cater 2 U. Diana Ross & The Supremes, The Four Tops, The Temptations ja Motownin tuotantolinja tekivät tempun aikanaan vielä etevämmin.

Destiny Fulfilled on hyvä levy siinä mielessä, että se onnistuu tavoitteessaan. Se on kaikin puolin taiten tehty. Se soi radioissa kaikilla mantereilla eikä ärsytä satunnaista kuulijaa. Se päätyy miljoonaan pukinkonttiin eivätkä palautukset aiheuta ruuhkaa Korvatunturin postitoimistossa. Ja kyllä Kelly, Michelle ja varsinkin säkenöivä Beyoncé laulavat mallikkaasti, yhdessä ja erikseen. Eivät ehkä aivan yhtä hunajaisesti kuin En Vogue parhaina vuosinaan, mutta melkein. Tuote siis toimii myös arvostelijan mielestä.

Varsinkin taustamusiikkina. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa