DILATED PEOPLES: 20/20

Arvio julkaistu Soundissa 04/2006.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
MC:t Evidence ja Rakaa löysivät toisensa 90-alkupuolen Los Angelesissa. Kun DJ Babu lyöttäytyi duon jatkoksi, oli Dilated Peoples koossa. Sittemmin trio on seurannut Jurassic 5:n esimerkkiä ja astellut länsirannikon hip hopin aluskasvillisuuden hämäristä isommille areenoille. Jurakauden viitosten kanssa on yhteistä sekin, ettei musiikkia ole lähdetty laskelmoidusti tyhmentämään massasuosion toivossa.

Arvio

DILATED PEOPLES
20/20
Capitol

MC:t Evidence ja Rakaa löysivät toisensa 90-alkupuolen Los Angelesissa. Kun DJ Babu lyöttäytyi duon jatkoksi, oli Dilated Peoples koossa. Sittemmin trio on seurannut Jurassic 5:n esimerkkiä ja astellut länsirannikon hip hopin aluskasvillisuuden hämäristä isommille areenoille. Jurakauden viitosten kanssa on yhteistä sekin, ettei musiikkia ole lähdetty laskelmoidusti tyhmentämään massasuosion toivossa.

20/20 on ryhmän neljäs albumi ja pykälän verran tasalaatuisempi ja jämäkämpi kuin edeltäjänsä Neighbourhood Watch. En tiedä, onko asiallista puhua peräti vanhanaikaisuudesta, mutta tietty juurevuus leimaa koko albumia. Ei turhanaikaisia kommervenkkejä, vaan luotettavia biittejä sekä suoraselkäistä maailman menon havainnointia.

Samplejen kautta juuret ulottuvat 60- ja 70-luvun vaihteen Stax-soundiin saakka. Kindness For Weakness lainaa tyylikkäästi yhtä Soul Childrenin epäreilusti unohdetuista pikkuhiteistä. Raidalla on äänessä myös Talib Kweli. Capleton puolestaan tuo Firepoweriin jamaikalaista roots-otetta.

Lisää luettavaa