DIMMU BORGIR: Abrahadabra

Arvio julkaistu Soundissa 10/2010.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Dimmu Borgir ei anna yhtään periksi massiivisesta äänimaisemastaan. Suurtyö Abrahadabra korostaa sinfonisuutta ja orkesteriosuuksia entisestään. Jo Xibir-intro luo levylle oopperamaisen, kauhunsekaisen tunnelman. Abrahadabra onkin Dimmu Borgir -oopperaa: tätä kohti bändin musiikki on hiljalleen kehittynyt.

Arvio

DIMMU BORGIR
Abrahadabra
Nuclear Blast

Dimmu Borgir ei anna yhtään periksi massiivisesta äänimaisemastaan. Suurtyö Abrahadabra korostaa sinfonisuutta ja orkesteriosuuksia entisestään. Jo Xibir-intro luo levylle oopperamaisen, kauhunsekaisen tunnelman. Abrahadabra onkin Dimmu Borgir -oopperaa: tätä kohti bändin musiikki on hiljalleen kehittynyt. Ristiriita on siinä, että monien mielestä Dimmu on eksynyt pahan kerran juuristaan mörkösinfonioineen, kun toiset hurahtavat jylhänsynkkiin norjalaismaalailuihin.

Monisäikeiseen Abrahadabraan tutustuminen ottaa aikansa. Kun levyn kerroksittain ja kuin eri ulottuvuuksista yhteen kudottu tunnelma paljastaa vaanivuutensa ja uhkaavuutensa, ei hienouksia käy kiistäminen. ICS Vortexin ja Mustiksen erottaminen yhtyeestä vaikuttaa lopulta kummallisen vähän. Vortexin uljaat puhtaat laulut kasvoivat jo Dimmun tavaramerkiksi, mutta kun puhtaita osuuksia on vähennetty ja Vortex korvattu eri vierailijoilla, ei miehen poissaoloa aluksi edes huomaa.

Uutuus menestyy ydinkolmikolla ja kavereilla, joita onkin melkoinen liuta. Abrahadabra ja sen satahenkinen soittaja- ja laulajaporukka todistavat, että Dimmu Borgir on edelleen vahvasti sinfonisen ja synkän metallin kuningas.