DIMMU BORGIR: Death Cult Armageddon

Periaatteessa mustan metallin saralla asiat on sanottu jo kauan sitten niin kuin ne ovat. Muutama vuosi sitten bändeiltä löytyi uudistushenkisyyttä, mutta moni on jäänyt paikalleen. Ja sitten tulevat Norjan mustahuulipörröpäät uuden levyn voimin ja antavat taas uskoa kehitykseen.

Dimmu Borgir ei ole sentään lähtenyt määrittelemään tuoreella levyllään koko black metalin olemusta uudelleen. Biiseissään yhtye noudattaa aiemmilla levyillään kehittelemäänsä hyvän sävellyksen kaavaa, ja itse asiassa sävellyksinä kappaleet ovat lähestulkoon vanhan kertausta. Resepti ei ole muuttunut, mutta siinä ei olekaan levyn pointti.

Uutuudellaan norjalaiset ottavat kehiin mausteet, joita ripottelemalla pitkin eväitä yhtye loihtii kuivemmastakin leivästä herkullisen gourmet-aterian. Uutukaisen kappaleissa on murjova, painostava tunnelma, mutta kuohkeutta ei silti pidä puuttuman. Äänimaisemien kanssa kauhuelokuvamaisen tunnelman, jonka saattaminen toimivaan muotoon onnistuu perin harvoilta. Jopa kappalejärjestys vaikuttaa mietityltä ja harkitulta, sillä konekiväärimäiset tuplabassarivyörytykset lomittuvat erinomaisesti hieman seesteisempien hengähdystaukojen kanssa.

Death Cult Armageddon on erinomainen todiste siitä, miten perinteikkäistä kappaleista voidaan kasvattaa uljaita black metalin merkkipaaluja panostamalla pienten yksityiskohtien ja nyanssien sijoittamiseen oikeille paikoilleen.