DINGO: Parhaat

DINGO
Parhaat
F-Records

Dingon tarina on yksi kotimaisen rockin suurimmista, vaikka bändin kulta-aika jäi vain parin vuoden mittaiseksi. Varsinaisena elinaikanaan kolme albumia – Nimeni on Dingo, Kerjäläisten valtakunta ja Pyhä klaani – julkaissut komeetta lopetti toimintansa syksyllä 1986. Ja vaikka Dingo teki keväällä 1994 comebackin Via Finlandia -pitkäsoitolla ja on viime syksystä lähtien nähty myös keikoilla, niin vuosiin 1984-86 ei ole paluuta.
Kun Dingon debyyttialbumi Nimeni on Dingo osui allekirjoittaneen arvioitavaksi reilut 15 vuotta sitten, niin rehellisyyden nimissä oli todettava, että yhtyeen pikkutyttöjä huudattavasta teinipopista oli pitkä matka rockiin. Dingon musiikki tuntui tuolloin kovin kevyeltä, epäaidolta ja svengaamattomalta. Teksteiltään bändin biisit olivat usein luvattoman korneja. Henkilökohtainen mielenkiinto ja innostus Dingoon ei virinnyt myöskään jatkossa. Bändin esitykset tuntuivat Neumannin laulusta lähtien järjestään falskeilta ja koko Dingo-hysteria lähinnä joukkoharhaiselta kuplalta.
Tupla-albumi Parhaat kokoaa 35 biisiinsä Dingon tuotannon keskeisimmät osat tähänastisista koosteista kattavimmin ja levyn tekstivihkonen kertaa seikkaperäisesti bändin historian. Kauttaaltaan kovassa huudossa oleva nostalgia on nostanut Parhaat kohti myyntilistojen kärkeä ja fanit ovat tyytyväisiä. Levoton Tuhkimo, Autiotalo, Sinä ja minä ym. ovat taas kurssissaan ja me eri mieltä olevat saamme taas ihmetellä mistä on kyse.