DIVISION OF LAURA LEE: Das Not Compute

Göteborgilainen Division Of Laura Lee osoitti Black City -debyytillä (2002) hallitsevansa mainiosti sekä ankaran mätön että herkistelyn niksit. Bändin tapa lähestyä musiikkiaan liki maanisella otteella ei ole kadonnut mihinkään, mutta Das Not Computelta löytyy muutakin kuin ääripäiden törmäilyä.

Viime keväänä näkemäni keikka antoi ymmärtää, että uuden levyn materiaali kallistuisi vahvemmin tuolle rankemmalle puolelle, jonka selvimmät esikuvat löytyvät Fugazin ja At-The Drive Inin kaltaisista tinkimättömistä ryhmistä, ja lähelle oikeaa tuo veikkaus osuikin. Linja on kauttaaltaan ryhdikkäämpi ja dynaamisempi, vaikka I Walk On Broken Glassin tasoiset huippukohdat jäävätkin tällä kertaa saavuttamatta.

Black City huomioitiin jenkkimarkkinoilla mitättömästä promotoinnista huolimatta varsin hyvin ja Das Not Computen myötä bändi harpannee suosion askelmilla vähintään yhden pykälän ylöspäin. Hienointa tässä on se, ettei DOLL ole tähän tähdätessään sortunut kompromisseihin tai liialliseen viilaukseen, vaan ainoastaan fokusta on tarkennettu. Lisää vetoapua on tarjoillut suurehko vierailijoiden lauma, joiden seasta voi poimia muun muassa The Cardigansin Nina Perssonin, jonka tähdittämä Dirty Love on yksi levyn parhaiten rullaavista esityksistä, rujoon garagemuottiin naamioitu täydellinen purkkahitti.

DOLLin kakkospitkäsoiton suurimmat ongelmat ovat tuotantopuolella. Ymmärrän, että bändi haluaa tehdä selvän pesäeron muodin mukana ratsastaviin maanmiehiinsä, mutta jatkuvalla feedbackillä ja hallitsemattomasti poukkoilevilla särösoundeilla DOLL tekee hallaa itselleen. Kun hallussa on kosolti hienoja melodioita, niin miksi piilottaa ne päänsärkyisesti vellovien kitararaitojen taakse?