Muikean ja itsetietoisen trion tie johti Johnny Cashin ja Neil Diamondin viitoittamaa väylää mestarituottaja Rick Rubinin siipien suojiin. Suoraan Yhdysvaltojen listaykköseksi sujahtaneen Taking The Long Way -levyä on hiukan liiankin ärhäkkäästi korostettu vastavetona Dixie Chicksien poliittisten lausuntojen herättämälle närkästykselle. Kolmikon yhdessä hioma kommentti Not Ready To Make Nice kuittaa kyseisen keskustelun uhmakkaasti. Se ei kuitenkaan varjosta hyvin musikaalisen kiekon muita, monipuolisempia arvoja ja elämälle janoisen laulannan tehoa.
Kaltaiseni maallikon korvissa Rubin ei paljonkaan puutu Dixie Chicksin valmiiseen, pitkän yhteissoiton luomaan perussoundiin, ellei hän sitten palauta megaluokan hallikiertueiden sähköisempää sävyttömyyttä aiempien levytysten akustiseen loistoon. Tarpeen tullen jurnuttaa rokkikonekin loistavasti Lubbock Or Leave It menopalaan modifioitua junariffiä. Ytimekäs komppi, helisevät kielisoittimet, viulun vienot soinnut ja äänien harjaantunut yhteissointi ovat ne tekijät, joita suosimalla Rubin on valanut luontevan pohjan tyttöjen tunnelmoida niin intiimeissä kuin yhteiskunnallisissakin aiheissa.