DOKKEN: Long Way Home

Dokken on ehtinyt kokeilla kaikenlaista. Kieltämättä joskus toistakymmentä vuotta sitten julkaistuissa levyissä oli jotakin ajatusta siitä, miten tehdään hyvää hard rockia olematta liian lipeviä. Silti Dokkeniin ei aina jaksanut suhtautua perin vakavasti. Toisaalta niin kai ei ollut tarkoitus, eikä ole nytkään.

Dokkenin tuorein kiekko on hard rockin kevyempää laitaa, ja siksi kai epäilykset heräävät levyn päästyä vauhtiin. Nimittäin aloituskappale Sunless Days ja heti perässä seuraava hieman progevivahteinen Little Girl lupaavat paljon hyvää. Kolmannella raidalla bändi pääsee kiinni popahtavaan rockiin, ja sitten peli alkaakin olla menetetty. Välillä yhtye intoutuu päästelemään innokkaammin, mutta kokonaisuutena ottaen kappalemateriaali ei anna mahdollisuuksia kovinkaan kummoiseen revittelyyn. Harmillista kyllä, sillä ne muutamat valonpilkahdukset ovat varsin varteenotettavia ja uskoa Dokkeniin palauttavia näytteitä.

Toisaalta ne kevyimmät ja valitettavasti myös mitäänsanomattomimmat palat ovat helppoa kuunneltavaa. Dokken siis tekee samoin kuin joskus kauan sitten: helppoa ja nopeasti kulutettavaa musiikkia.