Donkeyboyn matka Norjan suosituimmaksi bändiksi on nykyajalle kuvaava. Yhtye bongattiin MySpace-viidakosta ja sen ensimmäinen julkaisu, Ambitions-single, nousi hetkessä listojen kärkeen, viipyen ykkösenä kuukausikaupalla. Lienee turha sanoakaan, että bändin toinen single Sometimes toisti tempun.
Norjan ulkopuolella Donkeyboy on kuitenkin täysin tuntematon nimi ja Caught In Life -levyn perusteella en löydä yhtään painavaa syytä, miksi asian pitäisi olla toisin. Ensivilkaisulla Donkeyboyn indieltä vivahtava kevytpop on ihan näppärän kuuloista, mutta hivenenkin tarkempi perehtyminen osoittaa, että yhtyeen eväät ovat todella köykäistä luokkaa. Asia vain korostuu syntikkapopin kliinisessä äänimaailmassa, joka suorastaan huutaa tuekseen kunnollisia melodioita. Ainoa kappale, josta edes kehtaa puhua samassa lauseessa Depeche Moden, ABC:n ja Ultravoxin kanssa, on levyn päättävä nimibiisi.
Donkeyboyn jäsenet varmasti itsekin ihmettelevät äkkinäistä suursuosiotaan, mutta suuren yleisön makua ei koskaan voi aliarvioida. Ehkä Donkeyboyn musiikista voi joku oikeastikin nauttia, mutta meille muille jää käteen tuotos, joka muistuttaa lähinnä nonparelleilla koristeltua ulostekasaa.