THE DONNAS: Turn 21

Arvio julkaistu Soundissa 01/2001.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Helposti niin ikään jenkkiläiseen The Ladonnasiin sekaantuvat Donnat ovat kaikki täyttäneet paikalliseen täysi-ikäisyyteen vaadittavat 21 vuotta ja se sekä näkyy että kuuluu. Alkoholia särvitään niin levyn kansissa kuin teksteissä ja poikiakin kuluu rivakkaa tahtia.

Arvio

THE DONNAS
Turn 21
Lookout!

Helposti niin ikään jenkkiläiseen The Ladonnasiin sekaantuvat Donnat ovat kaikki täyttäneet paikalliseen täysi-ikäisyyteen vaadittavat 21 vuotta ja se sekä näkyy että kuuluu. Alkoholia särvitään niin levyn kansissa kuin teksteissä ja poikiakin kuluu rivakkaa tahtia. 40 Boys In 40 Nightsissa The Donnas ei jätä epäselvyyksiä haluistaan ja Midnite Snackissa vastakkainen sukupuoli on vain hetkelliseen tylsyyteen haukattu välipala. Seksistä laulavat tyttöbändit eivät enää kelpaa kummeksunnan aiheeksi, mutta levyn vilpitön suorasukaisuus ja puhdas hauskanpito ilman poliittisia vakaumuksia on tähän maailmanaikaan oikeasti virkistävää. Ja niin kauan kun peliin lyödään "I´ll let you flip my flipper/if you let me unzip your zipper" -tason metaforia, niin tuskinpa kukaan jaksaa valittaa seksuaalisen tasa-arvon olevan vastuunalainen asia.
Aikuisemmasta imagostaan huolimatta mitään yökerhomusiikkia ei Turn 21 ole. Edellisestä Get Skintight -levystä ovat terävöityneet niin biisit kuin syvältä potkiva soundikin, mutta linjaa ei ole tarvinnut tarkastaa. The Donnas kuulostaa niin tarkasti Kissin ja Ramonesin ristisiitoksen tyttöversiolta, että sen tarkempaa määritelmää on yhtyeestä vaikea antaa. Kappaleet jakautuvat hienoihin poppiksiin (Drivin´ Thru My Heart) ja riuskoihin punksahauksiin (Little Boy), joista molemmat kuuluvat tiukasti siihen aikaan, jolloin pahennuksen herättämiseen riitti purkan jauhaminen suu auki, liian lyhyt hame tai räävittömät jutut tyttöjen kesken. The Donnas on kuin luotu The 70´s Show´n tyylisten sarjojen cameo-rooleihin.
Nostalgia nostaa The Donnasin arvoa kummasti, mutta kun Turn 21 on käytännössä kahta eri biisiä alusta loppuun, niin puutuminenhan siitä seuraa, oli kuinka kivaa tahansa. Ainakin kolme viimeisintä biisiä olisi voinut huoletta jättää pois, vaikka yksi niistä onkin Judas Priest -cover Living After Midnight. Niin pahalta kuin se tuntuu myöntääkin, niin joidenkin artistien ja bändien kuuluukin toimia hitti- ja kertakäyttäpohjalta. Siihen The Donnas sopii paremmin kuin kaikki maailman Britney Spearsit yhteensä.
Jotta mielenkiintoa saataisiin The Donnasiin lisää, niin kannattaisi hieman satsata bändin eri jäsenten persoonallisuuksiin. Nyt on suhteellisen hankala päättää olisiko oma suosikkijäsen Donna R, A, C vai peräti F. 

Lisää luettavaa