DOUG WIMBISH: Trippy Notes For Bass

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Connecticutissa varttunut Doug Wimbish aloitti uransa historiallisissa merkeissä: Sugarhill Gangin Rapper's Delight, joka 1979 rakennettiin Chicin Good Timesin pohjalta, oli useiden mielestä maailman ensimmäinen levylle saatettu hip hop -kulttuurin ilmentymä.

Arvio

DOUG WIMBISH
Trippy Notes For Bass
On-U Sound

Connecticutissa varttunut Doug Wimbish aloitti uransa historiallisissa merkeissä: Sugarhill Gangin Rapper's Delight, joka 1979 rakennettiin Chicin Good Timesin pohjalta, oli useiden mielestä maailman ensimmäinen levylle saatettu hip hop -kulttuurin ilmentymä. Noista päivistä lähtien Doug on hionut jäljittelemätöntä bassotyyliään George Clintonin, James Brownin, Sealin, Steve Winwoodin, Jeff Beckin ja Mick Jaggerin yhtyeissä. Taiteellisesti tärkein pysäkki Wimbishin uralla lienee silti ollut miksaajaguru Adrian Sherwoodin johtama On-U Sound -kollektiivi ja sen satelliitit, kuten Tackhead.
Dougster oli tunnetusti paikalla myös, kun kitaristi Vernon Reidin koollekutsuma Living Colour -komeetta alkoi tosituumin tutkiskella pimeää puoltaan. Aiemmilla levyillään lopullisesta potentiaalistaan vasta vihjaillut kvartetti saavutti zeniittinsä räjähtävällä joutsenlaulullaan Stain. 1993 ilmestynyt albumi oli reilusti aikaansa edellä, ja Wimbish lunasti paikkansa heti avausraita Go Awayn elastisella 16-osaryöpytyksellä. Living Colourin kautta Doug tutustui myös sukupolvensa johtaviin rumpaleihin lukeutuvaan Will Calhouniin ja emoyhtyeen hajottua duo jatkoi yhteistyötä projektiluonteisten Jungle Funkin ja Headfaken merkeissä. Nämä laboratoriot ovat toimineet selkeinä innoittajina myös Trippy Notes For Bassille.
Sekä basistina että tuottajana arvostetun Wimbishin soolo on ollut työn alla vuosikausia, joten odotukset olivat melkoisia. Tulisormista basismia hakevalle kiekko onkin pettymys, sillä Doug keskittyy lähinnä erilaisten atmosfäärien ja äänimaisemien luotailuun. Maalaustalkoihin on lähetetty kutsu Talvin Singhin sekä Bernie Worrellin kaltaisille visionääreille, ja Wimbishin urakehitykseen voimakkaasti vaikuttaneet Keith LeBlanc, Skip McDonald sekä Will Calhoun ovat itseoikeutetusti paikalla. Kun kiekon vielä on maestron kanssa tuottanut Adrian Sherwood ja kansikuvat napsinut fotaajanakin pätevä Vernon Reid, pakettia voidaan pitää myös hyvin manageeratun perheyrityksen hienona käyntikorttina. 

Lisää luettavaa