DR. FEELGOOD: Chess Masters

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Rockbändillä voi näköjään olla elämää senkin jälkeen, kun kaikki alkuperäisjäsenet ovat menneet menojaan. Jos Wilko Johnsonin ja Lee Brilleaux'n legendaksi tekemän Dr.

Arvio

DR. FEELGOOD
Chess Masters
Grand

Rockbändillä voi näköjään olla elämää senkin jälkeen, kun kaikki alkuperäisjäsenet ovat menneet menojaan. Jos Wilko Johnsonin ja Lee Brilleaux'n legendaksi tekemän Dr. Feelgoodin nimen käytöstä ei halua tehdä suurempaa moraalista ongelmaa, niin nykymiehistön nostalgiakiekosta voi nauttia ryhdikkään tiiviinä roots-pakettina. Chess Masters on cover-albumi, jolla Dr. Feelgood kunnioittaa sekä bluesin klassisimpiin levy- yhtiöihin luettavan firman tuotantoa että omia lähtökohtiaan. Chessin artistit lienevät kaikkein merkittävimpiä syypäitä englantilaisten blues-bändien syntyyn.
Chess Mastersin biisit tulevat muun muassa Chuck Berryn, Willie Dixonin ja Bo Diddleyn repertuaarista eikä useimpien raitojen tunnistaminen vaadi kovinkaan syvällistä mustan juurimusiikin tuntemusta. Dr. Feelgoodilla ei enää ole huuliharpistia omasta takaa, mutta Chuck Berryn Nadinella ja Talkin' Bout Youlla kitaristi Steve Walwyn tikkaa aivan kuin Wilko Johnson olisi palannut vain vähän hidastuneena takaisin kehiin. Chess Mastersin esityksissä vakuutetaan käytetyn minimaalisen vähän päällekkäisäänityksiä, mutta esimerkiksi Date Baitillä terävät brassit täydentävät yhtyeen riisuttua sointia.
Chess Masters on sinänsä asiallista ja paikoin hyvinkin räväkkää standardien kierrätystä. Wilko Johnsonin ja Lee Brilleaux'n aikaista taikaa 2000-luvun Dr. Feelgoodista on kuitenkin turha hakea. Ja eikö nimen vaihtaminen olisi sittenkin kohteliasta? 

Lisää luettavaa