DRAAMA-HELMI: Draama-Helmin erehdys

DRAAMA-HELMI
Draama-Helmin erehdys
Helmi

Kokeellisesta hiphopista pitääkseen täytyy musiikista intoilla yhtä paljon käsitteellisesti kuin kuuntelusta nauttimallakin. Draama-Helmin tapauksessa rakenteet hupskeikkaa pylläyttävä tee-se-itse-hiphop nimenomaan vetää puoleensa ja saa kuuntelemaan kekseliään ja kiitettävän tiiviin albumin jatkuvasti uudelleen. Draama-Helmin erehdykseltä kuulee, että se on syntynyt sattumalta, kokeilunhalusta ja vailla ennalta määriteltyä dogmaattisuutta.

Helmi Kajasteen lapsenomainen ääni touhottaa biitin ohi kummallisia, naiiveja ja unenomaisia tarinoita, jotka kuitenkin nivoo yhteen perusrehellinen arkirealismi. Yhtälö on epätodennäköinen mutta toimiva, usein paikoin hillittömän hauska. Tosin monesti nauru tulee ulos epäuskoisena mustan huumorin tummentaessa Helmin juttuja. Niin kuin vaikka Koira maksaa, kappale joka on yhtä lailla lastenlaulu kuin gangsta rapia. Vihalistan väkivaltafantasioissa ei artistin omakaan pokka pidä.

Taustojen hillitty pahaenteisyys tekee viiltävän kontrastin räppärin jorinoille. Kireän, monesti kauhuelokuvien painajaismaista odotuksen tilaa muistuttavan tunnelman päälle Helmi räppää kuin freestylena. Ginirynnäkkö on yhtään humalaista aivopierua editoimatta parhaimpia kännikuvauksia vähään aikaan. Silti alun perin kasettina julkaistulle albumille mahtuu sopuisasti myös Lepran slaavilaista kellari-iskelmää.