DUCKTAILS: St. Catherine

Arvio julkaistu Soundissa 9/2015.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Arvio

DUCKTAILS
St. Catherine
Domino

On tilanteita, jolloin musiikilta kaipaa älyllisyyden ja poleemisuuden sijaan silkkaa hyväilyä ja lohdutusta. Ducktailsin musiikki on tehty tällaisia hetkiä varten.

Newjerseylaisen Real Estate -yhtyeen pidättyväisenä mutta sävykkäänä kitaristina tunnettu Matthew Mondanine osaa tehdä omillaankin hienoja, klassisia kitarapop-kappaleita varhaisen R.E.M.:in ja The Smithsin hengessä. Kakun hän kuorruttaa sulokkailla kitara-arpeggioilla ja usvaisilla syntikoilla, eikä kitaristin pedaalilaudasta taida löytyä ainoatakaan säröpedaalia. Laulajana ja bändinjohtajana Mondanine on sen sijaan ilmeetön. Toisille sekin voi olla osa estetiikkaa, toisille taas kynnyskysymys.

Kotinauhoitusprojektista oikeaksi yhtyeeksi kasvanut Ducktails soi Laughing Woman –biisillä miltei beatlesiaanisissa sfääreissä. Taivaallinen Heaven’s Room on lajityyppinsä klassikko. Täytemateriaaliakin epätasaiselle levylle mahtuu, eikä edes edellisiä levytyksiä hifimpi ja täyteläisempi tuotanto onnistu nostamaan St. Catherinea toissavuotisen Flower Lane -mestariteoksen tasolle.

Lisää luettavaa