(Kahden albumin yhteisarvio: Satanic Adventures Of Hector ja Ghost Memoir)
Pari vuotta sitten kaksi kelvollista ja kiinnostuksen herättänyttä albumia julkaissut DWNSTRS (aiemmin Downstairs) rimpuilee irti rockyhtyeiden lastentaudeista. Selvimmät viitteet innoittajiin pitäisi jättää taakse ja tilalle tuoda ikioma, erottuva näkemys.
Helsinkiläisen yhtyeen kasvutaustaan kuuluvat 1990-luvun äänekäs amerikkalainen vaihtoehtorock ja hardcore, mutta ei missään tapauksessa foneettisestikin luotaantyöntävä grunge. Miten luoda Pavementin piittaamattomuudesta ja Fugazin tiukkuudesta jotain henkilökohtaista? Siihen DWNSTRS on keksinyt vain osittaisen vastauksen.
DWNSTRS julkaisee kaksi albumia kuukauden päässä toisistaan. Niistä Satanic Adventures Of Hector on ”oikea” studiolevy. Sen konsepti tuntuu tuottavan yhtyeelle ongelmia. Mikä tahansa albumilta irrotettu hetki kuulostaa hyvältä, mutta toisaalta kovin harva nousee toisen yläpuolelle. Komeasti lepattavan Wantmachinen kertosäehokema sekä muutamat viistot ja vahvat kitarariffit jäävät muodollisesti pätevän rocklevyn harvoiksi huomiokohdiksi.
Monien vierailijoiden kanssa äänitetty, tammikuussa ilmestyvä Ghost Memoir -kiekko on levyistä mielenkiintoisempi, koska sillä DWNSTRS kuulostaa vapautuneemmalta. Kyseessä onkin ”biisi päivässä” -periaatteella luotu projektilevy.
Ghost Memoirin kappaleissa DWNSTRS paljastaa parhaita puoliaan kuin vahingossa. Cosmos Of Orgasmossa on semmoista tiukkaa holtittomuutta, mistä todella hyvät rockyhtyeet tunnetaan. Ehkä hiukan liian hassu Leper Claws naittaa jumitusta, jazzia ja psykedeliaa, mutta ällistyttää äänikuvallaan. Samoin Tenderneck keksii ääniä, joita ei voi suoraan palauttaa omiin suosikkeihin. Tai joita ainakaan minä en ole kuullut.
Kaikkiaan DWNSTRS on urallaan hedelmällisessä vaiheessa. Se etsii aktiivisesti. Jotain yhtye on löytänytkin. Tästä on hyvä jatkaa.
DWNSTRSin laulaja-kosketinsoittaja Asmo Palteisto vastasi Soundin uteluihin.
Fullsteam-levy-yhtiön nettisivulla kerrotaan, että Satanic Adventures Of Hector on DWNSTRSin ensimmäinen albumi. Miksi kiellätte historianne?
– Downstairs ja DWNSTRS ovat eri bändejä. Tarkoitus ei ole kieltää tai unohtaa mitään. Kitaristin vaihtumisen johdosta yhtye vaan muuttui todella paljon. Jatkossakin tullaan varmaan lisäämään tai poistamaan kirjaimia.
Miltä kaksi ensimmäistä albumia kuulostavat nykyään?
– Ne on sitä kamaa, mitä silloin haluttiin tehdä. Etsitään itseämme vähän joka puolelta. Toisaalta etsiskely jatkuu varmaan loputtomiin, koska se pitää soittamisen mielekkäänä, eikä itsensä toistaminen kuulu agendaan. Suunta tuntuisi olevan hyvä.
Missä olette kehittyneet eniten kolmannelle levylle tultaessa?
– Nykyään pystytään heittäytymään kokonaan musiikin vietäväksi. Itsekritiikki on lähes olematonta. Hektisyyden tilalle on tullut kaoottisuus ja melodiat ovat vaihtaneet paikkaa.
Ghost Memoirilla on lukuisia vierailijoita. Mitä sellaista he tuovat mukaan, mihin ette olisi neljään pekkaan kyenneet?
– Neljä kappaletta on sävelletty vieraiden kanssa, joten niitä ei olisi olemassa ilman vierailijoita. Kyse oli dogmaattisesta kokeilusta, jossa sävelletään ja äänitetään kappaleita yhtenä päivänä ja katsotaan mitä jää käteen.
Mikä on DWNSTRSin uudenvuodenlupaus vuodelle 2012?
– Ensi vuonna tehdään ainakin kaksi levyä.
TEKSTI: TERO ALANKO