EDGAR WINTER: Jazzin´ The Blues

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Viisi vuotta epätasaisen ja väärin nimetyn Winter Bluesin - nimestään huolimatta 90 % rockia - jälkeen nuorempi Winter palaa rikospaikalle parhaalla levyllään iäisyyksiin.

Arvio

EDGAR WINTER
Jazzin´ The Blues
SPV

Viisi vuotta epätasaisen ja väärin nimetyn Winter Bluesin – nimestään huolimatta 90 % rockia – jälkeen nuorempi Winter palaa rikospaikalle parhaalla levyllään iäisyyksiin.

Jazzin' The Blues pyrkii viimein todistamaan sen faktan, että Edgarin ensi rakkaus musiikissa oli jazz ja että toisaalta blues yhdistää hänen moneen suuntaan koukkinutta tuotantoaan olemalla kaiken pohja. Kerrankin konseptissa pysytään, mitä nyt siirappisena akustisten kitaroiden duettona alkava ja nyky-Santanan fuusiolattarina jatkuva Here's 2 Guitars on kuin oltain toiselta levyltä. Soittamassa on studiokettuja, kuten Steve Lukather ja Hiram Bullock (kitarat), Will Lee (basso), Gregg Bissonette ja Rick Latham (rummut) ja Lee Thornburg (trumpetti). Herrat svengaavat pääsääntöisesti mukavan maanläheisesti. Fuusioon hairahdetaan 70-luvun Edgar Winter Groupia instrumentaalisti kierrättävässä Free Ridessä ja kipakkaan beboppiin yhdistyen Brother Lukessa. Taas uusi versio Frankensteinista, umpi-jazzina, on perusteltu. Iskevästi synkopoiva Hunk O'da Funk muistuttaa Edgarin huippukaudesta loistavassa White Trashissa.

Edgar irrottelee ilahduttavasti altolla ja uruilla pianoa, syntikoita ja tenoriakaan sivuuttamatta nostaen hattua Charlie Parkerin, Cannonball Adderleyn, Mose Allisonin ja Jimmy Smithin tapaisille innoittajille. Laulussa on vanha tenho tallella, ja huumorintajukin pelaa: God Did It ja New Man esitelevät miehen tekstikynää terävimmillään. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa