EDGAR WINTER: Winter Blues

Arvio julkaistu Soundissa 09/1999.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Parin vuoden takainen I'm Not A Kid Anymore oli pateettista nimeään myöten surkea avaus nuoremman Winterin pitkälle levytystauolle. Itse tuotettu Winter Blues panee paremmaksi, vaikka jääkin vielä kauas siitä albumista ,mihin yhä uskon Edgarin pystyvän.

Arvio

EDGAR WINTER
Winter Blues
Eagle

Parin vuoden takainen I'm Not A Kid Anymore oli pateettista nimeään myöten surkea avaus nuoremman Winterin pitkälle levytystauolle. Itse tuotettu Winter Blues panee paremmaksi, vaikka jääkin vielä kauas siitä albumista ,mihin yhä uskon Edgarin pystyvän.
Kiekko pyrähtää lievästi yllättävään käyntiin akustisella bluesilla, jossa harppua puhkuu Jon Paris ja kitarat vetelee Rick Derringer varsin asiallisesti. Jälkimmäinen vierailee myös jäntevästi jatsahtavallaWhite Man's Bluesilla, joka tilittää albiinon asemaa hyvällä huumorilla. Johnny Winter hinkaa Derringerin rinnalla tyylikkäästi slideä Tip Of My Tonguella. Dr. John avittaa pianolla ja isolla brassilla rullaavaa Nu'Orlinsia. Eddie Money laulaa Edgarin kanssa funkahtavalla It's Only Moneylla ja White Trash-torviakin kuullaan.
Edgar pidättyy tavaramerkkikiljunnastaan ja kosketinsooloista puhaltaen vain pari tunnistettavasti värisevää alttosooloa, jotka panevat toivomaan miehen tekevän jatsillisemman levyn. New Millenium ja They Only Come Out At Night hoitavat 70-luvun autoradio-osaston hyvin, mutta yllätyksettä. Show Your Loven lopussa bändi keittää tulisesti antaen väläyksen siitä energiasta, johon Winterin veljekset parhaimmillaan kykenevät.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa