Edguy pitää kiinni parilla edellisellä levyllään tekemistään tyylillisistä reivauksista. Saksan suuret pojat ovat edelleen pikemminkin hard kuin power.
Ensikuulemalta syntyy vaikutelma, että kappaleet pulpahtelisivat vuosien saatossa eri bändeiltä kuultuja riffejä. Oli niin tai näin, Edguy on ainakin osannut peittää jälkensä hyvin. Vuodet ovat osoittaneet, että heavyrockin saralla ei ole enää helppoa olla omaperäinen.
Age Of The Joker ei ole siis maailman omaperäisin heavykiekko. Sen ansiot liittyvätkin siihen, miten notkeasti yhtye pystyy kuljettamaan sävellyksiään ja miten sujuvia melodialinjoja niissä kuullaan. Tavallaan Edguy on säveltänyt helppoja kappaleita, mutta niihin sisältyy lähes aina jokin käänne, jolla bändi antaa sävellyksilleen tuikitärkeän lisäarvon. Tietysti bändi löysäilee pariin otteeseen kepeän duurihevin parissa, mutta kyllä niihinkin on koukut mukaan kiedottu. Pisteenä i:n päällä komeilee Tobias Sammetin ylväästi soiva laulu, joka sitoo kokonaisuuden lopulta nätiksi paketiksi, joka on Saksassa jo korkeat listasijoituksensa ansainnut.
Ja jos bändi vielä jossakin viljelee huonoa huumoria, onneksi sitä ei huomaa.