EDGUY: Mandrake

Edguyn laulajan Tobias Sammetin metalliooppera Avantasia rymisteli listoille melodisen heavyn päälle ymmärtävissä maissa aiemmin tänä vuonna ja toi ilmeisesti paineiden lisäksi Edguylle myös varmuutta tukeutua täysillä omiin kykyihinsä. Mandrakella soittaa yhtye, joka on kypsä ottamaan vastaan ylistyksen ja suosion kasvun. Näin pystypäisen suorituksen jälkeen suurennuslaseja käännellään taatusti Avantasian luojan pääbändiinkin. Saksan metallilehdistö on jo polvillaan ja kansijuttuja tipahtelee kahden käden sormilla laskettavaksi.
Jo tuima avaussiivu Tears Of A Mandrake takuuvarmoine yhteishoilauksineen paljastaa, mistä on kyse: Mandrake tulee olemaan Edguylle yhtä tärkeä albumi kuin Episode Stratovariukselle, Land Of The Free Gamma Raylle ja, tekisi mieli sanoa, Keeper ykkönen Helloweenille. Edguyn oma identiteetti ei yllä vielä aivan mainitun kolmikon tasolle, mutta saksalaisen ja pohjoismaisen power-kentän massasta se pomppaa kuin hirvi maantielle jahdin aikaan. Kaikki ovat aavistaneet, että elukka saattaa rynnätä esiin, mutta tulohetki on ollut hämärän peitossa.
Edguy ei ole mikään sinkkubändi, vaikka All The Clownsissa hittipotentiaali paukkuukin, vaan sen salaisuus perustuu tasaisuuteen muutamalla huipulla kuorrutettuna. Mitään I Want Outin kaltaista jättimenestystä on vaikea kuvitella jo biisien pituuksien vuoksi. Viisi minuuttia ylitetään hyvin usein ja pöläytetäänpä kymmenen minuutinkin rajaa. Kokonaisuus on Mandrakella sitten sitä luokkaa, että Edguy kiilautuu suuntauksen kärkibändien joukkoon. Hätäisen läpseen maku, joka harmittavan usein tämän genren porukkaa vaivaa, on saksalaisten timantilla vain harmaa muisto. Laulut ovat sisällöltään niin rikkaita ja jykeviä, että kaiken maailman sacredsteelien ja ironfirejen kannattaa ensin vaihtaa säikähdyksestä kuraantuneet alushousut ja ruveta sitten katselemaan työhönottoilmoituksia.