Jos Eläimen hahmo pitäisi määrittää konkreettisemmin, olisi se jokin pässin kaltainen sarvekas tai pahansuopa piikkisika. Joensuulaisyhtyeen musiikkia voi hyvällä syyllä kutsua vittuilumusiikiksi.
Kiitettävän pikaisesti viimevuotisen debyytin jälkeen tehdyllä Deluxe 2000:lla Eläimen liikkeet ovat aikaisempaa määrätietoisempia ja varmempia. Bändin soitossa on todella ärhäkkä draivi, jota kiekon tyrnit soundit hienosti tukevat. Myös Timo Torvisen nasaalisti piinaavasta laulusta on saatu kaikki ilmaisuvoima irti.
Musiikillisesti yhtye taiteilee kiinnostavasti melodisen punkpopin sekä kieron riffirockin välimaastossa. Veikeät purkkamelodiat tuovat usein mieleen Karkkiautomaatin, mutta häijyimmillään Eläin räyhää Radiopuhelimiin verrattavalla intensiteetillä. Oivasti käytetyt syntetisaattorit värittävät soundin aivan omanlaiseksi ja ajankohtaiseksi.
Harvinainen popnyanssien taju ja tinkimätön asenne tuottavat nerokasta jälkeä. Melodisesti riemastuttava partiovuosien muistelo 2000, kertakäyttökulttuuria halveksiva Roska ja turhantärkeilijät käpäyttävä Esitelmä toimivat alusta loppuun kybällä. Eläimen naivistinen yhteiskuntakritiikki on piristävintä uutta suomenkielistä rockmusiikkia juuri nyt.