Alun perin viisihenkinen Eläin kutistui välillä kvartetiksi, mutta on kolmannella albumillaan taas viisikko. Mukaan ei kutsuttu uudestaan toista kitaristia, vaan toinen laulaja yhtyeen johtaja Timo Torvisen rinnalle. Itse asiassa Laura Kaljunen on nyt joensuulaisen bändin pääsolisti ja tuokin meluisesti humisevan kitaran ja sitä peesaavan syntikan liiton leimaamaan soundiin uutta ilmettä, vaikka Torvisen vankasti yhteiskuntakriittinen, vaan ei tosikkomainen punk-asenne edelleen on homman perusta. Se tiivistyy suorasukaisesti aihettaan halveksivassa Politiikassa, joka muodoltaankin on Joensuu-levyn perinteisesti punkein.
Kaksiäänisten lauluosuuksiensa kautta suorastaan ultrabramaisia sävyjä tavoittavat Joensuu, Sunnuntai ja Terminator 2 edustavat hahmoltaan mielenkiintoisinta ja melodisinta Eläintä. Kahden äänen käyttö on ehdottomasti elementti, jota bändin kannattaa jatkossa viljellä. Se erottaa Eläimen lajitovereistaan, jos kohta paletissa jo nyt on mukavasti erilaisia värejä. Miehet runttaa oman sukupuoleni hiukan progehtavasti, kun taas Tiedän, ettet rakasta minua enää yhdistelee laulullista melodisuutta surinakitaraan The Jesus & Mary Chainin hengessä. Torvisen vihaisesti karjahtelema Status muistuttaa Sielun Veljistä simppelin hysteerisellä riffittelyllään, jota terästää yllättävä instrumentaalilopuke. Sattuvan industriaalisesti kirnuava Tehtaassa kiteytetään uuden uljaan Suomen tuhokapitalismi aivan nappiin.
Tällaiselle hereillä ololle on akuutti tarve juuri nyt!