EM SINFONIA: Intimate Portrait

Em Sinfonia lähti liikkeelle muutama vuosi sitten Broken Hopenrian Griffinin sivuprojektina, mutta kuten usein, sivuprojekti kehittyi kunnolliseksi bändiksi. Nykymuoto on vielä varsin tuore, sillä yhtye ei ole selviytynyt ilman henkilövaihdoksia.
Bändin musiikissa soivat vahvasti doom- ja death metal -vaikutteet, mutta yhtyeen lähestymistapa kappaleisiin on selvästi moniuloitteisempi ja vivaihteikkaampi kuin aivan genren perusedustajilla. Laulupuoli hoituu Brianin möreän miesvokalisoinnin ja Bunnyn kuulaan naisäänen ristitulena. Mutta bändin koukku ei olekaan tämä. Em Sinfonian ehdottomasti paras piirre on siinä, miten yhtye käsittelee melodioita. Oudoissa sävelkuluissa on salakavalaa viehätysvoimaa ja melodiat antavat sävelmille eteerisyyttä.
Intimate Portraitissa on paljon hienoja piirteitä, mutta levyn tuotanto on pahan kerran metsässä. Perusblackiin soundit vielä joten kuten saattaisivat kelvata, mutta Em Sinfonian monella tasolla toimivat kappaleet vaativat paljon dynaamisemman äänimaiseman voidakseen paljastaa parhaat puolensa.