Ikäänsä nähden varsin myöhään ensimmäisen pitkäsoiton makuun päässeen Embreachin debyytillä Hues Of Red (2012) oli monta asiaa oikein. Parhaimmillaan bändi nivoi koskettavasti yhteen raskaan tunnelman ja iskevät melodiat, mutta vaikutti samalla poukkoilevan maanisen identiteettikriisin kirossa. Vaivalla rakennettua atmosfääriä tuhottiin kutakuinkin samaan tahtiin irtonaisten alternative-purkausten muodossa, vailla asiaa selittävää funktiota.
Kyllä kuulija pikkuhiljaa kärryille pääsi, ja ehkä juuri tästä valaistumisesta johtuen ensilevyn seuraaja kuulostaa hieman jopa konservatiiviselta. Heti kättelyssä mieleen juolahtaa nykypäivän In Flames, ja muutenkin kotimaisen tunnelmametallin tilalle
on ilmestynyt kahmalokaupalla ulkomaanvaikutteita. Koko totuus tämä ei toki ole, mutta siinä missä musiikin vielä aiemmin helposti yhdisti Insomniumiin tai Before The Dawniin, on tällä kertaa mukaan eksynyt harmittavan paljon tusinajyystöä ja nykyään niin kovin muodikasta tarkoituksellista suuruudenhulluutta.
Melodiat iskevät mainiosti edelleen, eikä Sami Honkosen edelleenkään voi uskoa vastaavan kaikista lauluista kurlauksesta korkeisiin ääniin, mutta muuten komeaksi rakennetusta kokonaisuudesta jää puuttumaan edeltäjänsä kulmikkuus.