Jos proge on jonkun mielestä vaikeaa kuunneltavaa, on turha koettaa onneaan pahasti laahaavan kokeellisen doomin parissa. Ja mikäli ylipäätään yhtään minkään kuunteleminen tuottaa lyhyttä kävelylenkkiä suurempaa tuskaa, on Esotericista syytä pysytellä turvallisen välimatkan päässä.
Harmi sinänsä, sillä Esotericin kaltaisia yhtyeitä vältellen jää todennäköisesti paitsi myös kaikkein voimakkaimmin tunteisiin vaikuttavasta ja tunnetiloja herättävästä musiikista. Toisaalta popmusiikin konventioihin tottuneet kuluttajat tuskin kutsuisivat ns. funeral doomille ominaista piinaavan hidasta jurnutusta musiikiksi lainkaan.
Osuvampaa nimeä yhtyeellä ei voisikaan olla. Esoteric, jonka julkaisuista suurin osa on tuplalevyjä, vaatii ymmärrystä enemmän kiinnostusta, ja sen luomat moniulotteiset äänimaailmat saattavat väärässä mielentilassa kuunneltuna aiheuttaa jopa fyysistä pahoinvointia. 102-minuuttinen The Maniacal Vale tunkeutuu sekin niin syvälle ihmismielen syövereihin, että levyn luotaama kärsimys, ahdistus ja silkka mielenvikaisuus täyttävät levyn soidessa koko ympäröivän tilan. Sitä kuunnellessa aika unohtuu hyvin nopeasti.
Vaikka The Maniacal Vale tuntuisikin olevan Esotericin katalogin selkein palanen, se on lineaarisesti ymmärrettynä ainoastaan jatkoa edeltäjilleen. Jos tähän yhtyeeseen haluaa tutustua, ei ole suurtakaan väliä mistä aloittaa.