Australialainen bändi metallimarkkinoilla ei ole aivan harvinaisuus, mutta eipä alakerrasta ole niitä pahemmin siunaantunut. The Eternal on sikäli kiinnostava kengurumaan orkesteri, että se uppoutuu goottivivahteiseen metalliin ja vielä sellaisella pieteetillä, joka povaa ryhmälle hyvää tulevaisuutta.
Kartika on The Eternalin kolmas levy. Bändi vauhditti uraansa pyytämällä ex-Anathema Darren Whiten laulamaan neljä vuotta sitten julkaistulle The Sombre Light Of Isolation -debyytilleen, ja lopputulos poiki hyviä arvosteluita.
Uutuudellaan The Eternal osoittautuu tyylitajuiseksi ryhmäksi. Bändi pelaa sulavilla nyansseilla ja kääntää äärisynkistelyn välttämisen voimavarakseen. Näin ollen Kartika on hienovaraista maalailua tumman sävyillä. The Eternal on parhaimmillaan lähes huikaiseva. Esimerkiksi liki kymmenminuuttinen Blood elää ja möyrii vankkumattomasti esitellen The Eternalin kaikki ääripäät samassa veisussa.
Kartikasta on tavattoman helppo innostua. Yhtye kun osaa ansiokkaasti haistella tuulia eri suunnista. Toisaalta The Eternal suhtautuu perinteisiin jo liian nöyrästi ja silloin vaikutteet alkavat haista liian selvästi.