Suomessa asuvan unkarilaisen taiteilijan Sándor Vályn yhdessä pianisti Éva Polgárin kanssa tekemä levy perustuu Piet Mondrianin maalauksiin. Yleensä tällaisiassa tilanteissa kyse on säveltäjän maalauksen tai muun taideteoksen sisällöstä tekemästä tulkinnasta, kuten Modest Mussorgskin kuuluisassa Näyttelykuvia-teoksessa.
Vály ja Polgár lähestyvät asiaa hiukan objektiivisemmalla tavalla. Mondrian Variations pyrkii muuttamaan maalausten sisältämän informaation musiikiksi. Eli kuva on purettu abstraktimmaksi dataksi, josta on johdettu nuotti- ja muita arvoja. Vuoden 1915-1917 mustavalkoiset maalaukset on purettu suoraan muotoina nuottipaperille ja viivojen välisiä välimatkoja on approksimoitu nuottien aika-arvoilla. Mondrianin värikokeilujen kohdalla väreille on annettu nuottiarvo, eli purppura on esimerkiksi Ges/Fis. Syntynyttä musiikkia on ”rikottu” samplerilla. Säveltäjä-tulkitsijoiden urakan edetessä sekä musiikki että metodi kokevat hienoista evoluutiota, kuten Mondrianin ilmaisukin matkalla 1940-luvulle.
Kyseessä on hieno älyllinen rakennelma. Mikä parasta, se on myös tuottanut hienoa musiikkia, joka sopii muodoltaan ja tunnelmaltaan yksiin lähdemateriaalien kanssa. 1950-luvulla uransa aloittaneet amerikkalaiset minimalistit, kuten Morton Feldman ja John Cage, ihailivat Mondriania ja näissä teoksissa on helppo kuulla heidän ”lastensa” kuten Steve Reichin ja Philip Glassin kaikuja.
Koko kuvio on avattu seikkaperäisesti mukana tulevassa vihkosessa. Sieltä löytyvät myös Mondrianin maalaukset sekä kuvia prosessin aikana syntyneistä nuottipapereista. Eli pakettikin toimii kybällä. Parasta hetkeen.