Nyt liikutaan popmusiikin harmaalla alueella. Etelä-Carolinan palmurannikolla pesivän The Explorers Clubin biisit eivät ole omia, vaan korkeintaan ”omia”. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä pastisseja, vaan pikemmin huolellisia väärennöksiä.
Freedom Wind -albumin parissa omaperäisyys tuntuu yliarvostetulta asialta. Levyn lähdeteoksena on käytetty lähinnä The Beach Boysin tuotantoa vuosilta 1964-1967. Sen kansikin mukailee All Summer Long -kiekon kesäistä kollaasia. The Explorers Club ei siis peittele mitään, eikä siihen ole syytäkään. Yhtyeen johtaja Jason Brewer on nimittäin aivan pirunmoinen biisintekijä ja mestarillinen sovittaja.
Tällaisen levyn tekeminen vaatii valtavasti taitoa ja paneutumista. Neljän miehen lauluharmoniat ja kappaleiden köykäiset orkestraatiot nostavat kasvoille hölmistyneen hymyn. Jokainen tamburiinin tärskähdyskin on niin vaivattomasti kohdallaan, että koko ajan tekee mieli nipistää itseään. Voiko tämä olla totta?
The Explorers Clubin debyytti on kutakuinkin Don’t Worry Babyn tai Good Vibrationsin päässä täydellisestä kesänautinnosta. Mutta mitä ihmettä tällaisen levyn jälkeen voi tehdä? Pähkäillä vuosikaudet suuren popsinfonian parissa?