FACES: Five Guys Walk Into A Bar…

Arvio julkaistu Soundissa 08/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Rockbändit vannovat kyllästymiseen asti sex, drugs & rock'n'rollin epäpyhän kolminaisuuden nimeen, mutta Small Facesin ja Jeff Beck Groupin raunioista vuonna 1969 syntyneen ja kuusi vuotta myöhemmin hajonneen Facesin voimanlähteinä olivat pikemminkin beer, brandy & rock'n'roll.

Arvio

FACES
Five Guys Walk Into A Bar...
Rhino

Rockbändit vannovat kyllästymiseen asti sex, drugs & rock'n'rollin epäpyhän kolminaisuuden nimeen, mutta Small Facesin ja Jeff Beck Groupin raunioista vuonna 1969 syntyneen ja kuusi vuotta myöhemmin hajonneen Facesin voimanlähteinä olivat pikemminkin beer, brandy & rock'n'roll. Vaivaiset neljä studioalbumia julkaissut Faces esittäytyy Five Guys Walk Into A Bar…-boksilla kaikessa loistossaan, keskinkertaisuudessaan ja jopa raadollisuudessaan. Facesin tarinan alusta loppuun koonnut kosketinsoittaja Ian McLagan ei siloittele eikä kaunistele mitään. Pitääkseen kuulijansa valppaana paketti hyppii sinne tänne ajassa ja paikassa. Neljän levyn yli viiteen tuntiin mahtuu 67 biisiä albumi- ja singleraitoja, treeninauhoituksia, konserttiäänityksiä ja BBC:n radio- ja tv-taltiointeja. Boksin uutuusarvon takaa se, että lähes puolet raidoista on julkaisemattomia. Facesin rock oli sävykäs sekoitus Rod Stewartin pohjimmiltaan soulista ponnistava laulua, Ron Woodin kitarointia runsaine akustisine ja sähköisine slideineen, Ronnie Lanen melodisen funkya bassoa ja folkmieltymyksiä, Ian McLaganin mehevää piano- ja urkutyöskentelyä sekä Kenney Jonesin hurjimmillaan John Bonhamin kookkautta lähentelevää lyömäsoittoa. Soulia, Rolling Stones -vaikutteista riffirockia, bluesia ja folk-aineksia muokatessaan Faces yhdisti nuorallatanssijan taidolla kurinalaisuutta ja lähes nenälleen kaatuvaa rentoutta. Ensimmäiset treenit ja vuonna 1970 ilmestyneen debyyttialbumi First Stepin poiminnat kertovat myös Facesin joutuneen aloittamaan alusta. Long Player oli edistysaskel ja kolmannella albumillaan A Nod Is As Good As A Wink… To A Blind Horse Faces eli parasta aikaansa. Rod Stewartin huomio jakautui kuitenkin jo tässä vaiheessa kahtaalle rinnakkaisen soolouransa ollessa taiteellisessa lakipisteessään. Vuoden 1973 Ooh La La oli Stewartin omista kiireistä johtuen edeltäjiään selkeämmin Ronnie Lanen albumi ja jäi samalla Facesin studiotestamentiksi. Lanen erottua Facesin alkuperäinen kemia hajosi eikä edes juominen pystynyt pitämään bändiä koossa. Yhtyeen viimeinen levytyssessio tammikuulta 1975 on sekin päätynyt Five Guys Walk Into A Bar… -boksille helmenään Beach Boys -cover Getting' Hungry. 

Lisää luettavaa