Nopealla ensivilkaisulla luulin helsinkiläisviisikon debyyttialbumin nimeksi Midnight Perse. ”Nyt on hyvä ja röyhkeä meininki”, tuumin. Kun kierot silmäni lukivat lopulta oikein, teki mieleni oksentaa.
Poko Rekords Gaga Goodies -ala-merkkeineen on auttamattomasti jälkijunassa rakkausmetallin saralla missattuaan sekä HIMin että tiettyihin perhesiteisiin vedoten myös Negativen. Yhtä kirjainta vaihtamalla Feiledin nimi tarkoittaa epäonnistunutta ja samaa määrettä voisi käyttää kuvaamaan Pokon toimintaa viimeisimmässä kiinnityksessään. Feiledin imago on pöllitty Uniklubilta, kun taas Midnight Poemsin munaton pimputtelu ja riffittely voisi olla kuohitun Ville Valon säveltämä tunkkainen ja yksiulotteinen pöytälaatikkodemo.
Midnight Poemsin kannessa patsastelee povettoman Sandra Bullockin tai Martina Aitolehden mieleentuova androgyyni solisti Anton, jolla on sädekehä päänsä ympärillä ja ranteeseensa tatuoituna sydämen sijasta tähti. Ja kynnet ovat tietysti lakatut mustiksi. Kyllähän tuollaisen kimppuun voisi tietyssä mielentilassa yön pikkutunteina hyökätä, mutta seuraavan aamun herätys olisi vannoutuneelle heterolle epäilemättä melkoisen karmiva kokemus.
Aivan kuten Midnight Poemsin kuuntelu.