FEMI KUTI: No Place For My Dream

FEMI KUTI
No Place For My Dream
Label Maison

Kuulin Femi Kutia bändeineen Helsingissä 1990-luvun lopulla. Pysyviksi muistikuviksi piirtyivät omaperäisen otteen puuttuminen ja yhtyeen johtajan rajalliset laulunlahjat. Vaikutti siltä, että tanssijaryhmän inhimillisen seksuaalisuuden monimuotoisuutta jäljitellyt koreografia oli suunniteltu peittelemään orkesterin vajavaisia valmiuksia.

Vuonna 2013 Femi Kutin musiikki nousee pitävämmältä pohjalta. Suuren Felan esikoinen on kasvanut täyteen musiikilliseen mittaansa. Miestä ei viitsi vieläkään tituleerata kultakurkuksi, mutta ilmaisu on varmaa ja vahvaa. Tyrmäävät torviriffit, vinhat kitara­iskut ja ketterät koskettimet piiskaavat modernia afrofunkia eteenpäin. Kaiken pohjalla paukkuvat moninaiset lyömäsoittimet. Itseään voi viihdyttää vaikka seuraamalla polveilevia bassolinjoja. Kiperimmäksi meno käy bebopilla maustetussa instrumentaalissa This Is Only The Beginning.

Toisin kuin monet maailmanmusiikin tähdet, Femi Kuti ei ole asettunut Eurooppaan. Nigerian pääkaupunki Lagos ei ole idyllisin asuinpaikka, mutta korruptio, väkivalta, ympäristön tuhoutuminen sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus takaavat, ettei laulunaiheista tule pulaa. Yksinvaltiaita ruoskiva One Man Show vaatii vallankumousta Nigerian lisäksi noin kolmannekseen Afrikan valtioista.