Svart Records näki vaivaa kotimaisen Nova-progekokoonpanon ainoaksi jääneen Atlantis-albumin (1976) uudelleen julkaisussa. Levy-yhtiöstä otettiin yhteyttä bändiä luotsanneeseen kosketinsoittajaan ja laulajaan Antti Ortamoon, joka ilmaisi tyytymättömyytensä äänitteen alkuperäiseen miksaukseen.
Atlantiksen nauhat työstettiin uuteen uskoon Ortamon ohjeiden mukaan Finnvox-studiolla. Materiaalista löydettiin julkaisematta jäänyt ketterä esitys Lukiossa, joka pääsi viimein esille nykypainoksella.
Kaikin puolin komea laitos yhdistää vuoden 1976 kokonaisuuden, sen tuoreen miksauksen sekä kelvon Käytävä-singlen, mikä tekee paketista definitiivisen. Musiikillisesti käyskennellään perinteisen fennoprogen ja Pink Floyd -tyylin hehkuttelun maisemissa. Hammond-sähköurkujen kattava sointi puskee pintaan Antti Ortamon ilmavissa sävellyksissä.
Atlantiksen kohokohdat ajoittuvat sen jälkipuoliskolle. Uuden käsittelyn jäljet kuuluvat selkeytenä maalailevalla nimikkoteoksella sekä kohtalokkaan oloisella Vanha surullinen laulu -eepoksella.
On harmi, että yhtye ei ehtinyt tehdä kuin yhden albumin, sillä sen eläväistä näkemystä olisi kernaasti kuunnellut enemmänkin.