FRIVOLVOL: Frivolous Volume 2: The False Security Program

En tiedä, voiko tätä enää luokitella hc-punkiksi, sillä Frivolvol vakuuttaa yhtä lailla nyansseilla kyllästetyillä sovituksilla ja melodisuudella kuin ahdistuneella raivolla. Vaikka levyltä ei löydy erityisen kesyjä kohtia, tuodaan paahtoon sävyjä etenkin huolella ja mielikuvituksellisesti sovitettujen kitaroiden avulla. Antin diskanttinen sähkis ja Jussin möreä baritonikitara seikkailevat levottomasti keksien jatkuvasti uusia keinoja kuulijan vangitsemiseksi. Mielikuvituksellinen kitaravyörytys ja rytmiikka ovat kuitenkin niin luonteva osa Frivolvolin tyyliä, ettei se tunnu kikkailulta.

Dynamiikan rakenteluun osallistuvat olennaisesti myös basisti sekä hyperaktiivinen ja tarkka rumpali. Mikon lauluosuudet ovat puolestaan täyttä ärjyntää, kuten pitääkin, ja sanoituksissa on (vihkosta luntaten) kantaaottavuuden lisäksi sopivasti omakohtaisuuden tuntua.

Kuhunkin raitaan sisällytettyjen ideoiden määrä hämmästyttää sikälikin, että suurin osa biiseistä on ohi alle kahden minuutin. Sekin on kehu, että onneksi levy on ohi puolessa tunnissa. Kun pitää kiirettä ehtii enemmän. Moitteelle ei juuri jää sijaa, vaikka aivan kaikki raidat eivät hämmästytä ja vakuuta Murder Numbersin tai Presumptionsin tehokkuudella.