Intohimoinen Who Needs Maps on kokemisen arvoinen matka. Levyn nimi näyttäytyy oivaltavana viittauksena mutkikkaaseen, polveilevaan ja kiertävään ilmaisuun. Se ei asetu uriin vaan suosii täyskäännöksiä, äkkijarrutuksia ja kulkemattomia polkuja kartoitettujen teiden sijaan. Musiikille uskollisesti nimi onkin populaarimusiikille asetettuja historiallisia rajoitteita rohkeasti ravisteleva kommentti.
Mikko Suikkasen laulajana korvannut baritonikitaristi Jussi Kahola antaa yhtyeen äänelle uudenlaista herkkyyttä. Abduktiostakin tunnetun Suikkasen perinteisemmän hardcore-ilmaisun sijaan Kaholan palavan intohimoinen kirkuminen ja kähiseminen lähentelevät ennenkuulumatonta melodisuutta, joka antaa koko yhtyeelle uuden elämän. Kun polkuharmoni yllättäen soi nimi-instrumentaalin lopussa, Frivolvol tuntuu jättävän oven auki tulevaa silmällä pitäen.
Parasta uudessa Frivolvolissa on sen vakuuttava tulkinta valitusta strategiasta. Rohkeasti raskaan hc:n katvealueita kartoittavan kvartetin kehittelyssä ei ole mitään keinotekoista tai jäljittelevää: se on valinnut tehtäväkseen kartatta vaeltamisen, itse itseään eteenpäin yllyttävän, ristiriidoista voimansa saavan musiikin.