Kunnianhimoisten punk-konseptilevyjen ajallisesti pitkää mutta esimerkeiltään taajaa tietä laventava kanadalainen Fucked Up kertoo kolmannellaan hehkulampputehtaalla töitä painavan Davidin tarinan. Päähenkilö hyökkää helvetinkatkuiseen kujanjuoksuun, joka pitää otteensa läpi 78-minuuttisen matkan. Jos teemalevyjen kehittymistä onkin paikoin vaivalloista seurata, läpi uransa pakkopaitoja vältellyt Fucked Up tekee lupaavana kamari-hc-kokelaana koettelemuksen helpoksi nivomalla tarinan nelinäytöksiseksi draamaksi, joka on helppo korvalle.
Matkan varrella kuullaan sivuosissa muun muassa aina yhtä charmikasta Kurt Vilea, mutta pääroolissa tavataan elinkarkea laulaja Damien Abraham, joka repeilee, paukkuu ja kieppuu keskipisteenä, instrumenttina muiden joukossa. Sekstetin tiheä ja koukkujen yhteen sitoma suhaus on ihana yhdistelmä lineaarista runttausta ja säksätystä, kerrostettua tunnelmallista taustamaalailua ja genre-rajoja rikkovaa kitaratyöskentelyä. Kokemus on vapauttava ja värikylläinen; se tekee kunniaa työväenluokkaisen sankarin kertomukselle, joka maalaa punkperinteen antisankarin arkkityypistä yleismaailmallisen kuvan. Edes Fucked Upin yksiviivaisen ytimekäs tyyli ei saa pyyhkeitä, sillä se ilmaisee tarinan Davidin maailmankuvalle uskollisesti ja kestää läpi epiikkaa arjesta veistelevän oopperan.
