Fucked Upin kuudennen kokopitkän otsikko viittaa kuvainnollisesti niin ihmiselon äkkikäänteisiin ja itseään niskasta kiinni ottamiseen kuin faktuaalisesti yhden päivän aikana kirjoitettuun biisimateriaaliin. Sama aikakatto asetettiin myös albumin äänityksille. Lopputulos on 40-minuuttinen, monipuolinen mutta napakka tuotos, jolta hätäisyys tai huonot ratkaisut eivät ole kuultavissa.
One Day alkaa Foundin stadionmittakaavaa lähentelevällä kolonialismirockilla. Sitä seuraava I Think I Might Be Weird kuulostaa niin Electric Light Orchestralta kuin hardcorebändin on mahdollista. Albumilla viihdytään lisäksi muun muassa 90-luvun vaihtoehtorock-, powerpop-, ja tietysti Hüsker Dü -vaikutteiden parissa. Damian Abrahamin rääkyminen nivoo kaiken tutuksi Fucked Upiksi, poikkeuksena kitaristi Mike Haliechukin laulama, kivan unipopahtava Cicada.
Itsehillintä oli bändiltä kelpo lähestymistapa tätä albumia varten, ja kenties Dose Your Dreams -tuplan (2018) jälkeen ainoa mahdollinen. Fucked Up on edelleen rohkea akti, mutta sen persoonallisuus nojaa raskaasti Abrahamin ilmaisutapaan. Siksi One Daytakin kuunnellessa tulee usein mieleen yhtyeen etsikkoaikojen nostalgia. Ei kädenlämpöinen, mutta kuitenkin.
