FUNERAL FOR A FRIEND: Tales Don´t Tell Themselves

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Laulaja Matt Davies ei osaa uida. Hän pelkää merta kuollakseen. Kolmannella levyllä, jolla bändit usein kokeilevat jotain aiempaa paljon suureellisempaa, Davies kohtaa pahimmat pelkonsa.

Arvio

FUNERAL FOR A FRIEND
Tales Don´t Tell Themselves
Atlantic

Laulaja Matt Davies ei osaa uida. Hän pelkää merta kuollakseen. Kolmannella levyllä, jolla bändit usein kokeilevat jotain aiempaa paljon suureellisempaa, Davies kohtaa pahimmat pelkonsa. Tales Don't Tell Themselves on teemallinen albumi valtamerestä, kylästä sen rantamilla ja ulapalle häipyvistä, kotiin kaipaavista miehistä.

Funeral For A Friend on lähtenyt tekemään syvällisempää ja uljaampaa musiikkia. Casually Dressed & Deep In Conversationin (2003) emo-henkisestä rockista ja huutohyökkäyksistä sekä Hoursin (2005) rivakoista ja siistitymmistä ralleista siirrytään levyn kaaren rakentamiseen, koko matkan kestävään tunnelmaan, jossa on irtiottoja ja loivennuksia, mutta ei ollenkaan levyn hahmoa rikkovia esityksiä. Musiikki lyö aaltoina rantaan, tuulena purjeisiin ja tihkuna niskaan. Oivallista kokonaisuuden hallintaa.

Moni metallibändi olisi innostunut käyttämään kertaalleen häivähtävää naislaulua useammalla raidalla, mutta Funeral For A Friend toppuuttelee. Tällainen pidättyväisyys ja ideoiden ainutkertaisuus luo kiintopisteitä, joita odottaa malttamattomana. Laulu on pehmentynyt entisestään, ja kaikki muukin on sointuvaa ja harmonista. Aivan kuin sumuinen arkipäivä tarinan kylässä.

Walesilaiskolmikko Funeral For A Friend, Lostprophets ja Bullet For My Valentine tuntuu sitä hurjemmalta, mitä enemmän levyjä se ehtii julkaista. Tales Don't Tell Themselves on hyvin lähellä napakymppiä.