GALLOWS: Gallows

Arvio julkaistu Soundissa 8/2012.
Kirjoittanut: Juha Leveelä.

Brittiläisten hardcore-punkkareiden kolmas albumi on loogisesti nimetty. Uuden laulajan kera uutta tulemista tekevä Gallows alleviivaa nimivalinnalla, että kysymys on uudesta Gallows-albumista ja uudesta alusta. Yhtyeen jäsenet saattavat vaihtua, mutta on vain yksi Gallows.

Arvio

GALLOWS
Gallows
Venn

Brittiläisten hardcore-punkkareiden kolmas albumi on loogisesti nimetty. Uuden laulajan kera uutta tulemista tekevä Gallows alleviivaa nimivalinnalla, että kysymys on uudesta Gallows-albumista ja uudesta alusta. Yhtyeen jäsenet saattavat vaihtua, mutta on vain yksi Gallows.

Entisen Alexisonfire-laulaja Wade MacNeilin asema ei ole kadehtittava. Epäilijöitä riittää, kun täytettävänä ovat entisen perustajajäsenen ja keulakuvan saappaat. Muutaman pyöräytyksen ja totuttelun jälkeen on selvää, että MacNeil ei kalpene Frank Carterin rinnalla. Kaaos tarvitsee muutosta ja muutos on hyväksi.

Gallows-levy on äärimmäisen vihainen, synkkä ja intensiivinen puolituntinen. Pahaenteisellä introlla käynnistyvä Victim Culture asettaa riman korkealle, eikä sitä aliteta kertaakaan yhdentoista kappaleen aikana. Outsider Art käy hymnistä kaikille nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään kyllästyneille. Cross Of Lorrainen hiljentyessä olo on onnellisen piesty ja sama muilutus tekee mieli kokea uudelleen.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa