GANDALF: Deadly Fairytales

Ruotsalaistyylistä melodista death -riffittelyä, suomalaista melankoliaa ja synkkyyttä sekä Kreatorin Milleä muistuttavaa thrash-rouskutusta. Siinä yhdistelmä, joka saattaa hyvinkin vedätyttää lippuja salkoihin Euroopassa.
Gandalf iskee oivaan saumaan. Melodisen deathin rintamalla on ollut pitkään hiljaista gootti- ja black-ryöstöviljelyn aikana. Gandalf tarjoaa tutun kuuloista, mutta omaa ja biiseiltään monipuolista peruskamaa, joka on aina tervetullutta. End Of Time saa tarttuvuusmittarin viheltämään, ja tästähän koko tyylissä on kysymys: rankkaa musiikkia, josta pomppaa kirjavia ja mieleenpainuvia sävelkulkuja. Marionetten aikana tuo mittari poksahtaa. Kun Ruotsin death-bändit taannoin rupesivat haikailemaan melodian perään, juuri tällaiset biisit olivat tähtäimessä. Vaanivammin alkavasta Fade Awaystä saattaa muodostua konserttihitti, sillä sen soidessa voi nähdä savukoneen puhaltavan lavaa umpeen, päiden painuvan alaspäin ja yleisön kuuntelevan ahdistusta hiljaa. Ja kun puolivälissä vauhti kiihtyy, alkaa mosh pit pyöriä.