GEMMA HAYES: Night On My Side

Persoonallista nimeä kantava Gemma Hayes killuu esikoislevyllään kahden musiikillisen maailman välillä. Jotkut Night On My Siden lauluista linkittyvät suoraan 1970-lukulaisen sisäänpäinkääntyneen trubaduuripopin jatkumoon, toiset taas ovat säröisine tunnelmineen hyvinkin kaukana intiimin tilityksen perinteestä.

Ensimmäisillä ep-mittaisilla julkaisuillaan Gemma on jo saanut pientä kuhinaa aikaan ja laatumerkki Sourcen julkaisema debyytti saanee kehuja osakseen ainakin britti-lehdissä. Hayesin musiikissa on nimittäin paksulti niitä elementtejä, joiden edessä palkkaa vastaan levyjä kuuntelevat kyyniset kriitikot tuppaavat olemaan aseettomia. Lievästi vereslihaiset ihmissuhdelaulut soivat levyllä juuri sopivan häröilevällä tuotannolla ja pikkunokkelilla sovituskikoilla kuorrutettuina.

Tuottajavastuun Gemman kanssa jakanut Mercury Rev -mies Dave Fridmann on tehnyt hyvää työtä. Fridmannin oivaltavat soundiratkaisut eivät kuitenkaan lopulta peitä Hayesin musiikin perimmäistä tavanomaisuutta. Ovelien kaikujen ja välillä rajustikin soivien kitaroiden keskellä laulaa kuitenkin lopulta vain heleä-ääninen peruskiltti runotyttö, jolla on vielä paljon matkaa todelliseen karismaan ja musiikilliseen omaperäisyyteen.

Sähköisten sointien kanssa estottomasti flirttailevia folkkareita ramppaa musiikkimaailman turuilla sankoin joukoin. Debyyttialbuminsa perusteella Gemma Hayes voi astua luottavaisin mielin pitkän jonon keskivaiheille. Lahjoja Gemmalla on mutta pieni tujaus näkemyksellisyyttä ja omaa ilmettä ei tekisi pahaa.