GIANT SAND: Cover Magazine

Suhtutuminen pelkästään cover-versioista koostuviin pitkäsoittoihin on aina hieman epäluuloista, vaikka nyt kyseessä onkin Giant Sandin kaltainen originaattori. Onneksi, sillä laulut jotka Howe Gelb kumppaneineen on käsittelyynsä ottanut, eivät ole aivan sitä tavanomaisinta haketta. Vielä kun Cover Magazinelle kertyneet luennat poikkeavat alkuperäisistä lähes täydellisesti, voi levyyn uppoutua vailla vaivaantumisen tunnetta.

Suurin osa levyn kappaleista on nauhoitettu toissa vuonna Gelbin ollessa Euroopan kiertueella tunnetumman bändinsä Calexicon kanssa. Ilmeisesti miehellä oli tällä reissulla runsaasti luppoaikaa, jonka kulumista hän lievitti murjomalla päähänpinttymäksi asti jääneitä biisejä kulmikkaisiin ja epätavallisiin muotteihin. Hotellihuoneiden ja takalavojen tunkkaisessa ja hermostuneessa ilmapiirissä välähtänyt idea on varmasti sinä hetkenä tuntunut loistavalta, mutta omituisinta on, että se toimii myös jälkikäteen kokonaisen levyn mittakaavassa.

Tunnettuja klassikoita Giant Sand ei ole versioinut kuin yhden. Black Sabbathin Iron Man on naamioitu ryömivän temmon, hermostuneen pianon ja uneliaan läskibasson alle niin taitavasti että jouduin kuuntelemaan biisin useamman kerran, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Muita huippukohtia värittävät A-luokan vierailijat; protopunk-bändi X:n Johnny Hit And Run Paulinen Gelb rääkyy yhdessä PJ Harveyn kanssa tavalla, joka elähdyttävästi muistuttaa neidin uran alkupään hysteriasta. Jotta soppa olisi täydellinen, päättää yhtye nimeltä Giant Sand versioida myös Howe Gelbin soolotuotantoa – paitsi, että yhtye on tässä tapauksessa Grandaddy, vahvistettuna ranskalaisella Andice Rupenilla.

Cover Magazine on todellakin sekalainen paketti, mutta tällä kertaa sanan positiivisessa merkityksessä. Oppaana Giant Sandin/Howe Gelbin omituiseen maailmaan sitä ei kenties kannata käyttää, mutta ääniseikkailuna se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.