GIANT SAND: proVISIONS

Arvio julkaistu Soundissa 09/2008.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Howe Gelbin yli 20 vuotta luotsaaman Giant Sandin suosio on pysynyt aina marginaalisena, mutta tiuhaan miehistöään vaihtavassa kokoonpanossa pitkään vaikuttaneiden John Convertinon ja Joey Burnsin perustaman Calexicon on onnistunut murtautua aivan eri mittaluokan näkyvyyteen.

Arvio

GIANT SAND
proVISIONS
Yep Roc

Howe Gelbin yli 20 vuotta luotsaaman Giant Sandin suosio on pysynyt aina marginaalisena, mutta tiuhaan miehistöään vaihtavassa kokoonpanossa pitkään vaikuttaneiden John Convertinon ja Joey Burnsin perustaman Calexicon on onnistunut murtautua aivan eri mittaluokan näkyvyyteen. ProVISIONSin perusteella ei kuitenkaan jää epäselväksi, mihin Calexicon juuret ulottuvat.

Howe Gelb ja tällä kertaa tanskalaiset muusikkoystävänsä luovat totuttuun tapaan arizonalaisen auringon paahteessa väreilevää aavikkokantria. Giant Sandin biisit pysäyttävät ajan yhtä uhmakkaasti kuin hiekan ja kaktusten kaunistamat maisemansa.
Uudemman kantrin kuningattariin lukeutuvan Neko Casen ja Isobel Campbellin vierailut tuovat sävykkyyttä Howe Gelbin matalaäänisen vakavuuden rinnalle, mutta Giant Sandin ydin on yhä musiikin harvinaislaatuisessa tunnelmassa. Värisevien kitaroiden ja hillityn pianon johdolla proVISIONSille syntyy pieniä ihmeitä, joita satunnainen jazzahtavuus vain rikastuttaa.

Vaikka Howe Gelb ujuttaakin tutusti jolkuttelevalla Can Dolla itsensä Johnny Cashin nahkoihin, niin kokonaisuutena albumi soi riehakkuuden vastakohtana. Kun Gelb sanoo Giant Sandin olevan mielentilan, niin asiaan ei ole paljoakaan lisättävää.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa