Brittilehdistö kohisee usein turhaan Ensikosketuksella Glamour Of The Killiin se tuntuu todennäköiseltä nytkin, mutta pari kuuntelua sisään, enkä ole enää ollenkaan niin varma: yorkilainen nelikko piiskaa raskaampaa metalcoremaista puoltaan ärhäkästi näkyviin samalla kun tasoittaa emocoresta muistuttavalla pehmeämmällä ja puhtaalla puolellaan tilaa miellyttäville melodioille. Heikoimmillaan tavanomaista, parhaimmillaan lumoavaa.
Jos pidät Bullet For My Valentinen debyytistä ja Escape The Faten pimeämmästä kerronnasta, et kaihda emohenkisyyttä etkä kättentaputuksia ja kirpeät riffit osuvat, tätä tulokasta ei kannata missata missään tapauksessa. Glamour Of The Kill lyö pöytään yhden viime aikojen valmiimmista debyyteistä, vaikka omaperäisyys ei vielä olekaan bändin suurimpia vahvuuksia. Sähäkkä tekeminen paistaa läpi kaikesta. Glamour Of The Kill myös näyttää bändiltä eikä virkamiesnelikolta.
The Summoning -nimi viittaa kovasti blackmetallin suuntaan, mutta ehkä nuoret soittajat eivät ole sellaisesta kuulleetkaan. Otsikkovalinta ohjaa täysin väärille jäljille.