GOODNIGHT MONSTERS: Summer Challenge

Arvio julkaistu Soundissa 6-7/2008.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Turkulaisbändin esikoinen (2005) oli sympaattista demotason lo-fi-apurointia. Uutukainen on varmaotteisen yhtyeen täyteläisen rikkaalta soundaava popteos. Välissä on harpattu askel ja kolmaskin. Levy soi kirkkaasti ja pehmeästi. Tunnelma on aurinkoinen ja leppeä. Välillä melankolisempi tuuli pukkaa taivaalle hieman tummempaa puolipilveä.

Arvio

GOODNIGHT MONSTERS
Summer Challenge
Bone Voyage

Turkulaisbändin esikoinen (2005) oli sympaattista demotason lo-fi-apurointia. Uutukainen on varmaotteisen yhtyeen täyteläisen rikkaalta soundaava popteos. Välissä on harpattu askel ja kolmaskin. Levy soi kirkkaasti ja pehmeästi. Tunnelma on aurinkoinen ja leppeä. Välillä melankolisempi tuuli pukkaa taivaalle hieman tummempaa puolipilveä.

Parhaimmillaan Goodnight Monsters luo monipuolisella instrumentaatiollaan hienon eläväisiä popkudelmia. Kappaleiden sovituksiin ja miksauksiin on nähty vaivaa. Vertailukohta löytyy toisesta tuoreesta suomalaisesta pop-albumista, King Of All The Animalsin sopivan suuresti tuotettu Paper Beats Rock liikkuu hieman samoilla taajuuksilla.

Interflora Overdrive, Keep Me As A Secret, April Fooling ja Better Times Comin’ Up sisältävät vahvaa hittiainesta. Muu materiaali on helpommin unohtuvaa, mutta ei missään nimessä kehnoa. Nipotuksen aihetta löytyy laulusuorituksista. Valtteri Virtanen ja Matti Jasu omaavat molemmat hyvät nynnypoppariäänet. Välillä kauniit melodiat kuitenkin karkaavat laulutekniikan ulottumattomiin.

Lisää luettavaa