GRAHAM COXON: The Golden D

Arvio julkaistu Soundissa 08/2000.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Blurin kitaristin toinen soololevy vieraannuttaa miehen oman tuotannon yhä etäämmälle emoyhtyeensä musiikista. Ilman bändikavereidensa suodattavaa paskafiltteriä Coxonin on lupa mellastaa ja tehdä aivan mitä huvittaa.

Arvio

GRAHAM COXON
The Golden D
Transcopic

Blurin kitaristin toinen soololevy vieraannuttaa miehen oman tuotannon yhä etäämmälle emoyhtyeensä musiikista. Ilman bändikavereidensa suodattavaa paskafiltteriä Coxonin on lupa mellastaa ja tehdä aivan mitä huvittaa.
Suosikkirullalautailijansa mukaan nimetty avauskappale Jamie Thomas päästää pahimmat vimmat sisuksista ja suunta otetaan hetkiseksi kohti kieroutuneiden hiphop-rytmien kyydittämää instrumentaalikolinaa. Infernaalisten visiodensa (Satan I Gratan, My Idea Of Hell) lomassa Coxon rääkkää kultaista D-sointua sen minkä kerkiää, ihan kuin kostamalla kitaralleen hän saisi hetken rauhan sisäisten pirujensa kanssa.
Omistamallaan Transcopic -merkillä julkaistu The Golden D on kansivihkon lohduttomat maalaukset mukaanlukien päänsärkyinen ja skitsofreeninen levy. Helpoimmin nieltävää tavaraa ovatkin yllättäen kaksi Mission Of Burma -coveria, joista toinen (That´s When I Reach For My Revolver) tuli laajemman yleisön tietoisuuteen Mobyn tehokkaan version myötä. Yllättävää onkin, että Coxonin luenta kappaleesta on rosoisuudestaan huolimatta melko samankaltainen. Fame & Fortunella kiroillaan kaikkia suosion mukanaan tuomia lieveilmiöitä ja jos pointti ei vielä jollekin tullut selväksi, puhdas hardcore-mättö Leave Me Alone sen varmasti tekee. Tästä on Country House tosi kaukana. 

Lisää luettavaa