GRAND MAGUS: The Hunt

Arvio julkaistu Soundissa 5/2012.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Hevimetalli on vuosien saatossa kehittynyt alati kimurantimmaksi ja osin nopeammaksi ilmaisuksi, jossa tarkalla ja taitavalla soitolla on keskeinen rooli. Ruotsalaisbändi Grand Magus on porskuttanut ansiokkaasti vastavirtaan ja liputtanut svengin puolesta.

Arvio

GRAND MAGUS
The Hunt
Nuclear Blast

Hevimetalli on vuosien saatossa kehittynyt alati kimurantimmaksi ja osin nopeammaksi ilmaisuksi, jossa tarkalla ja taitavalla soitolla on keskeinen rooli. Ruotsalaisbändi Grand Magus on porskuttanut ansiokkaasti vastavirtaan ja liputtanut svengin puolesta. Bändi on riisunut uudella levyllään heviään jopa niin rankalla kädellä, että tuskin kenellekään muulle on edes tullut mieleen, että heviä voi nykyäänkin tehdä näin yksioikoisesti. Grand Magus on laskenut juurensa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun brittihevin maaperään, ja vaikka silloisella maapläntillä aikoinaan ahdasta olikin, ovat ruotsalaiset löytäneet sieltä riittävät ravinteet.

Grand Magusin lajityypissä pannaan paljon painoa itse sävellyksille, kun koristeet ovat äärivähissä. The Huntin valikoima on kohtuullisen vahva ja bändiltä tuntuu löytyvän naseva riffi lähes joka lähtöön. Mieleenpainuvin raita on Iron Hand, jossa bändin melodisuus pääsee suorastaan valloilleen. Levyn päättävästä Drakksåddista puolestaan löytyy nerokasta Accept-tyyppistä riffittelyä.

The Huntin ongelmat ovat pitkälti samat kuin bändin aiemmillakin levyillä. Sen vetovoima hiipuu aivan liian nopeasti ensihuuman jälkeen.

Lisää luettavaa