Great Lake Swimmers on kriitikoiden suosima yhtye, jonka harrasta americanaa on hehkutettu Mojon ja Uncutin kaltaisissa ”historiallisissa ja asiantuntevissa” julkaisuissa. Yhtyeen kappaleiden traditionalistinen ja pelkistetty muotokieli ja levyjen täydellisyyttä hipova, ilmava soundimaailma tuntuu vetoavan kuriositeeteista, viittauksista ja muista nippeleistä kiinnostuneiden musadiggareiden vietteihin. Se, miksi yhtyeestä ei ole tullut kulttiyhtyettä suurempaa, kuten vaikkapa sen musiikillisista kollegoista Bonnie ’Prince’ Billysta tai Fleet Foxesista, on kuitenkin täysin ymmärrettävää: kappalemateriaali ei kestä vertailua mestareihin, ja Tony Dekkerin ”sielukas” ääni kuulostaa lähinnä astmaiselta ja väsyneeltä.
Uusimmalla levyllä yhtye on nostanut kappaleidensa tempoa ja vääntänyt vintage-kitaravahvistimiensa volumea astetta kovemmalle. Melkoisen hillitysti ja totisesti matkaa edelleen taitetaan. Folkin ja countryn elinvoimaisuus on latistettu ilmeisesti jonkinlaisen indie-henkisen tahdikkuuden nimissä dogmaattiseksi nyanssittomuudeksi, rock merkitsee tässä yhteydessä lähinnä takapotkua. Mojave 3:a melkoisesti muistuttavat Palmistry ja She Comes To Me In Dreams pitävät yllä uskoa yhtyeen potentiaaliin.