GREEN CARNATION: The Quiet Offspring

Kun uralle mahtuu teemalevyjä tyttären kuolemasta ja pojan syntymästä, on selvää, että biisit ovat punnittuja ja äärimmäisen henkilökohtaisia. Green Carnationilla ne ovat kuin pienoismatkoja läpi utuisen metsän. Haikeus leijuu ympärillä alituisena matkakaverina ja biisit samaan kokonaisuuteen nitovana tunnusmerkkinä. Iloa ei juuri ole tarjolla, mutta jos hyvin käy, muutama melodia lankeaa kuin valo oksiston läpi näyttäen polkua eteenpäin.

Rautaisille perustuksille punottua pehmeää ja orastavan psykedeelistä musiikkia kokiessa ei tule mieleenkään, että bändin luova voima on Terje Vik Schei, lyhemmin Tchort, tuttu mies Blood Red Thronen takaa ja Carpathian Forestin miehistöstä. Kun puhdas viha ruoskitaan ulos deathin ja blackin kautta, voisi kuvitella Green Carnationin toimivan veren ja corpsepaintin tahriman miehen puhdistautumisena, muut tunteet valloilleen laskevana riittinä.

Monet biisit lähtevät perusmallin hard rockina, mutta totuus on moniulotteisempi. Yksittäisten soittimien virtuoosimaiset nousut koristavat lähes jokaista biisiä ja laulu on mehukkaan huojuvaa. Jos pelkän äänen perusteella voi nähdä sieluun, Kjetil Nordusin sisin on puhdas.