Hämärästi kohti radiohittiä – Petri Vähäsarja kuokkii folkin ja singer-writerismin maaperää

Vähäsarja
Uusi iloinen Petri
Helmi

Suomen Zorro -yhtyeestäkin tuttu Petri Vähäsarja on kirjoittanut tusinan kiinnostavia lauluja, jotka on vielä toteutettukin kiehtovasti. Miehen näppäilemän akustisen kitaran voi laajasti ottaen tulkita folkiksi, samoin jotkut lauluista, mutta kun rummut ja koko bändi tulevat mukaan, tunnutaan jo siirryttävän laulaja-lauluntekijäosastolle, sikäli kun rajanvedolla on suurempaa merkitystä. Horrossaarnaajan kielikuvat ovat melko hämäriä ja viitteellisiä, mutta levyllä vahvasti esillä olevan Satu-Maija Aallon viulu värittää sitä ja monia muitakin lauluja upeasti.

Myös Joose Keskitalo on levyllä vahvasti edustettuna: taustalaulajana, kitaristina, sovittajana, äänittäjänä ja miksaajana. Vähäsarja ei kuitenkaan ole mikään Keskitalon kopio, vaikka miehet kuokkivatkin osin samaa maaperää monitulkintaisine kielikuvineen. Mies ei myöskään ole kovin värikäs laulaja, mutta näihin lauluihin hänen äänensä istuu hyvin. Vene mökin katolla lähenee jo radiohitin olemusta, laulajan vähäeleinen ilmaisu tuo mieleen Ari Närhen.

Omalaatuisuudessaan viehättävä ja tutustumisen arvoinen levy.