HAPPORADIO: Pienet ja keskisuuret elämät

HAPPORADIO
Pienet ja keskisuuret elämät
Epic

Happoradio ja Sadetanssi iskevät jo toistamiseen syvälle radioasemien soittolistojen laatijoiden sydämiin. Keskittyvän kuuntelun ja kestävyyden näkökulmasta bändien rockilla on kuitenkin yhä vakavia ongelmia. Sekä Pienet ja keskisuuret elämät että Suuria satuja kuulostavat valitettavan kertakäyttöisiltä ja kummankin satunnaiset ansiot jäävät kovin pinnallisiksi. Happoradion kakkosalbumi on nyt jo lähes arkkityyppiseksi muotoutunutta 2000-luvun puoliraskasta voimarockia. Heti levyn alkuun parhaat biisinsä sijoittanut yhtye on jyräävine riffeineen milloin apulantainen ja toisina hetkinä kuin Don Huonojen perillinen. Hitaasti muistuttaa taas aivan liiaksi Teleksiä ja Discoa. Linnusta sammakoksi -kappaleen "Pakko vetää vauhtia, rahas ei riitä kunnon aineisiin" -avausrivit ovat vain yksi viite siitä, että yhtyeellä on varaa kehittyä myös lyriikkapuolella. Myös Suuria satuja on päältä jykevää mutta sisältä luvattoman kevyttä kerrontaa. Jousisektioin ja puhaltiminkin biisejään lihavoiva Sadetanssi vyöryy paikoitellen raskaanpuoleisesti, mutta sävelmien ja tekstien yhteisvaikutus antaa lopulta vain likiarvon siitä, miltä rockartistia näyttelevä Petri Munck saattaisi kuulostaa. Sadetanssi tekee toisella yrittämälläänkin uuden ja uljaan välinpitämättömyyden ajan rockia, joka pyrkii tunteellisuuteen, mutta ei herätä tunteita.