Happoradio on parantanut tahtiaan tasaisesti Asemalla-debyytistä (2003) lähtien. Kaunis minä (2008) oli viimein myös lopullinen kaupallinen läpilyönti. Menestyksensä bändi on erityisemmän imagon puuttuessa saavuttanut kaikkein tärkeimmällä eli musiikillaan.
Huolestuttavasti nimetty Puolimieli on jälleen asiallisen vahvaa työtä. Aki Tykin ja AH Haapasalon johdolla on syntynyt niin sävellyksellisesti kuin teksteiltäänkin hyviin biiseihin nojaavaa vakavaa joskaan ei tosikkomaista kitararockia. Happoradio tietää kuinka ladata voimaa kertosäkeisiin ja kuinka saada kitarat sopivan pureviksi menemättä silti äärimmäisyyksiin. Puolimieli yhdistää aineksensa niin sopivassa suhteessa, että albumi tehoaa sekä radiossa että kotikuuntelussa.
Laulajana Aki Tykki tuskin voi mitään sille, että tulkinnoista tulee yhä toistuvasti mieleen Ilkka Alanko. 01:30 (elossa) ja vastustamattomasti mukaansa imaiseva Sahattu oksa, poltettu silta voisivat jopa olla peräisin Neljän Ruusun repertuaarista. Ihmisenpyörä muistuttaa vastaavasti Don Huonoista. Hillitysti akustisvetoinen Pohtija ja pianolla käynnistyvä Häävalssi mollissa kuvastavat albumin rauhallisempaa ilmettä. Dramaattisesti iskevien jousien täydentämä Ottaisitko silti minut johdattaa mainion levyn väkevään päätökseen.
